Lupauksia, lupauksia...

Rakas Joulupukki!

Jos olen oikein kiltti koko ensi vuoden, voisinko saada ensi joulun joululahjani ennakkoon, pliis pliis pliis?

Lahjalistani:
1. Ei enää yhtään turhaa julkimoa lisää Suomeen, muuttakoot vanhatkin vaikkapa Ruotsiin asumaan.
2. Ei enää yhtään tylsää tosi-tv -ohjelmaa, joita ei jaksa katsoa edes humalassa ollessaan.
3. Ei enää Tukiaista, Nykästä, Aitolehteä miehineen lehtien kansissa, ei niitä vaan jaksa.
4. Joku ihana mies, joka pesee, pyykkää, kokkaa ja siivoaa ja olisi vielä muutenkin loistava kaikessa ja hemmetin komeakin vielä. Tai edes karismaattinen. Tai sanotaan suoraan Alan Rickman, kiitosta kovasti.


Terveisin kiltti pikku bloggaaja- Sirina.



On melkein aika antaa uuden vuoden lupauksensa, jälleen kerran. Joka vuosi niitä annetaan, mutta kuinka kauan niitä nyt yleensä onnistuu pitämään? Kiltti pikku bloggaaja onkin miettinyt minkälaisia uuden vuoden lupauksia jotkut kaikkien tuntemat (turhaakin turhemmat) julkimot voisi antaa meille tavallisille pulliaisille.

Johanna Tukiainen: Muutan pysyvästi asumaan ulkomaille enkä enää yritäkään päästä millään tavoin lehtien kansiin. En enää pilaa kenenkään muun mainetta, millään tavoin ja enkä valita toimittajille kaikesta ja kaikista.

Matti Nykänen: Eroan lopullisesti Mervistä, lopetan ryyppäämisen enkä muutenkaan enää sekoile julkisuudessa. En enää yritä päästä milloin milläkin syyllä lehtien kansiin (en edes suuressa rahapulassa).

Martina Aitolehti miehensä kanssa: En enää kuvaa tosi-tv -sarjaani enkä kerro kaikkia synkimpiä salaisuuksiani yhdellekään toimittajalle, en edes silloin kun tämä kysyy suhteestamme. En myöskään paljasta missä kaikkialla on seksiä tullut harrastettua, se kun ei ole kenenkään muun kuin meidän kahden asia.

Poliitikoilla voisi olla yksi yhteinen lupaus: Emme enää ota vastaan valtion tarjoamaa PALKKIOTA (niin kuin eräs hieman tuntemattomampi kansanedustaja suvaitsi korjata eräiden radiotoimittajien sanomisia tuossa päivänä eräänä muutama viikko sitten) vaan haluamme, että nekin noin kaksi miljoonaa euroa/kuukausi käytetään kansalaisten hyvinvoinnin, sairaanhoidon ja koulutuksen hyväksi.


Unelmaksi taitaa jäädä.

Tallinnaan ja takaisin on aikaa miettiä asioitaan

Täytyy sanoa, että kyllä tuollainen lyhyt, melko äkkiseltään keksitty risteilyajatus teki hyvää joulun jälkeen, pääsi hieman eroon siitä rauhattomuudesta jota pyhien ajan tunsi. Ihanaa oli myöskin saada viettää aikaansa kavereidensa kanssa ja nauttia kiireettömyydestä, joka taas huomenna alkaa töiden muodossa, joskin vain kahdeksi päiväksi. Sitten pääsee lomalle ja viettämään aikaansa 24/7 tietokoneella tutkailemassa maailman menoa. Pakkohan sitä omasta rauhasta nauttivankin on joskus viihteelle lähteä, joskin matkani meni kyllä johonkin aivan muuhun kuin tarkoitettuun ryypiskelyyn, mutta siitä lisää (ehkä) tuonnempana..

On se paljon ehtinyt tapahtua vuorokaudessa. Kuulin ensimmäistä kertaa tänään ihanan mäkilegendamme toilailuista. On se niin hauskaa kuulla kuinka maailmalla taas kohistaan kuinka Nykänen yritti murhata vaimokkeensa... On se vaikea homma, johan Nykänen on siinä pari kertaa epäonnistunut mahtavasti... Kannattanee antaa siis viimeinkin periksi asian suhteen. Mihinkäs se piru siitä kuolisi?

Ilkeää, myönnettäköön (harvinaista, mutta totta), mutta ainakaan minua ei juurikaan enää jaksa kiinnostaa Nykäs-Tapolan suhde ja riidat ja erot ja yhteenpalaamiset piirunkaan vertaa. Se jota kiinnostaa, omistaa harvinaisen tylsän elämän. 14 kertaa avioeropaperit jätetty sisälle!?! Eikö tuohonkin jo voisi laittaa jonkun rajoituksen (maksimissaan 3 kertaa samalla pariskunnalla lupa hakea eroa, vaikka ero olisi jo kerran astunutkin voimaan), jottei Suomen oikeusjärjestelmä aivan tukkiutuisi Nykästen takia.

Nykästen suhdetta voisikin ihan luvan kanssa kutsua Suomen Kaunareiksi. Ollaan yhdessä, ei olla yhdessä, ollaan yhdessä ja kuka helvetti siitä enää loppujen lopuksi ottaa edes selvää ollaanko sitä yhdessä vai ei?!? En ainakaan minä... Johan tuossa edes-takaisin soutamisessa pääkin pieneltä kirjoittajalta sekoaa... Ihanaa, sitähän tähän sivupersoonien täyttämään elämääni juuri kaipasinkin, lisäsekoilua. Ei tasan käy onnen lahjat.

Mitä muuta on ehtinyt tapahtua viime blogikirjoitelman jälkeen?
Ainakin Paris Hilton, tuo Jumalan lahja maailmalle, on hankkiutunut "avioliiton" satamaan jonkun tosi-tv tuomarin kanssa (mikä miehen nimi olikaan). Onneksi se kuitenkin on vain mainoskikka jolla tuo minulle nimetön mies yrittää saada katsojia sarjalleen. Tai ainakin toivon niin, eipähän tuo mieskään tuntunut tietävän onko naimisissa Hiltonin kanssa vai ei. Ja kettujakin kiinnostaa Parisin toilailut. Menee jälleen kastiin "kilo paskaakin on kiinnostavampi keskustelun aihe kuin joku isänsä rahoilla julkisuudessa pörräävä bimboblondiino". Ja miksikö sitten vedän tällaiset jutut esille? Koska olen tylsistynyt.


Palataanpa takaisin risteilylle Tallinnaan. On ne rumpalit aika hemmetin jumalaisia... Ainakin tämä kyseinen mieshenkilö, johon silmäni iskin. Valitettavaa kyllä (vaikka toivoinkin pitkään muuta), mies vain taitaapi olla varattu (niin kuin ne kaikki joiden kanssa voisin hommailla muutakin kuin keskustella). Ei se elämä kohtele reilusti kaikkia. No, ainakin sain nauttia suuresti silmäpelistäni miehen kanssa. Iih, melkein pyörryn pelkästä ajatuksestakin.

Ehkäpä pitääkin vain keskittyä maailman asioiden reposteluun ja jättää miehet muille.


Miksi kaikki sellaiset miehet on varattuja tai homoja, joita voisin kokeilla?

Uusi vuosi ja uudet kujeet?!?

Vuosi on pian paketissa. Nyt onkin aika miettiä mitä vuodesta 2009 oikeastaan jäikään käteen...

Hmm, mietitäänpäs oikein kunnolla.

Sainko aloitettua sen lupaamani laihdutuskuurin?
-En, se jäi taas ensi vuoteen. No, ainakin tiedän yhden uuden vuoden lupauksistani. Tai, no kaksi, koska olen luvannut aloittaa karkilakon 1.1.2010 alkaen. Tulee hieman kiire syödä kaikki nuo joululahjaksi saamani karkit. Siitä tulikin mieleeni: MIKSI HEMMETISSÄ KAIKKI AINA OSTAA MINULLE KARKKIA JOULULAHJAKSI? Eikö minulla ole ilman niitä jokavuotisia joululahjakarkkejakin ihan tarpeeksi painoa muutenkin??

Onnistuinko pitämään sen aloittamani karkkilakon?
-Ööh, en ja lisäksi lihoin sen kolmen kuukauden aikana viisi kiloa. LOL... Ei voi muuta sanoa. Paskan möivät...

Löysinkö elämäni rakkauden?
-No, en todellakaan. Missä ne kaikki Alan Rickmanin näköiset ja yhtä seksikkäällä äänellä siunatut miehet on silloin kun olen viihteellä ja miestä metsästämässä? Ei ainakaan siellä missä minä... Ei ole elämä reilua pientä bloggaajaa kohtaan...

Mitä sitten vuodelta sain?
-En sitten niin mitään. Jos mukaan ei lasketa Facebook-profiilia, Mafia Warsiin koukuttumista ja FarmVillen löytämistä siinä samalla. Tylsä on elämä täällä puolen ruutua.

Paitsi kymmenkunta uutta turhaa julkkista, yliannoksen poliitikkojen valheita, liikaa Tuksua, liikaa kaikkia wannabe-julkkiksia, jotka eivät vain käsitä...

Ainakaan minä en halua tietää miten joku saa lapsensa, eiköhän se selviä aikanaan ihan in-real-life minullekin, jos siis joskus aion hankkia rääkyvän kääreen, jota pitää ensin hoivata ja hoitaa 18 vuotta ja vielä senkin jälkeen elättää ties kuinka kauan (sanoo nainen joka asuu vielä melkein 25-vuotiaana äitinsä luona, mutta sentään maksan vuokraa ja ostan myös silloin tällöin täytettä jääkaappiin)...

Mitä ensi vuosi sitten voisi tuoda mukanaan? Tuleeko siitä yhtään sen parempi kuin edeltäjästään vai muuttuuko kaikki vielä pahemmaksi? Luultavasti pahemmaksi, jos on uskomista tuleviin televisio-ohjelmiin. Saamme oikein nähdä kuinka kaksi BB-julkimoa saavat lapsensa kameroiden kuvaamana ja saman sarjan aikana saamme yliannoksen turhaa tietoa, josta ei hyödy kukaan. Nimiä ei tarvinne mainita??

Politiikassakin saamme kokea uusia tuulia. Vanhanen eroaa puolueensa puheenjohtajan paikalta, saa nähdä kenet saamme tilalle. Ja saa nähdä saammeko viimeinkin uuden pääministerin, eipä se tuosta pahemmaksi voisi enää mennäkään. Paitsi jos uusi PM aiheuttaa jonkun skandaalin tyyliin Jäätteenmäki vai mikä sen naisen nimi nyt olikaan.

Oi Suomen auvoisaa tulevaisuutta... Pitäisiköhän muuttaa Ruotsiin asumaan?

15 minuuttia julkisuudessa

Tylsää... Boring...

Elämä osaa joskus olla aika syvältä. Ei tapahdu mitään mieltäylentävää vaan tunnit kuluvat omaa tylsää rataansa eteenpäin ilman minkäänlaisia valopilkkuja matkan varrella. Oi miksi, oi miksi ei ole mitään tekemistä??

Tappavan tylsää.

Kirottua.

Tahtoo jotain fiksua tekemistä...

Televisiostakin tulee oikeastaan vain uusintaa uusinnan perään, tylsiä jo koettuja sarjoja, vielä surkeampia tosi-tv -ohjelmia, joita ei jaksa katsoa naapurin vanha Erkkikään ja sitten Kauniit ja Rohkeat "loistavasti" nimetyillä jaksoillaan. Otetaan esimerkkinä vaikkapa ensi viikon torstain jaksot, kello 17.05 "Tulen kaipaamaan kuivia martinejasi, Stephanie!" ja kello 17.30 "Forrester-residenssi valmiina skandaalihäihin."

Eivätkö käsikirjoittajat parempaan pysty? Eikö noita jaksojen nimiä saa enää yhtään pidemmiksi? Lisättäisiin vaan kaikkea turhaa jonon jatkoksi, niin hyvä tulisi.

Mitä ne vielä keksii? Kaunareissa kun jokainen ukko ja akka on harrastanut vaakamamboa varmaan jokaisen kanssa, joka ei ole aivan lähisukua... Ja sitten ne kaikki Macyn ja Taylorin kuolemat. Kuinka hemmetin monta kertaa jo kerran kuolleen hahmon voi tuoda takaisin sarjaan mukaan niin, että sarjassa säilyisi edes jonkinlainen tolkku ja aitous mukana? Toisaalta taas onko Kaunarit koskaan edes ollutkaan niin kovin aito ja todellista elämää kuvaava? Ainoa hyvä puoli Kaunareissa on se, että sitä voi katsoa jakson vuodessa ja silti pysyy mukana tapahtumissa.

Miksi ihmeessä tv-kanavat eivät osta kunnon sarjoja ohjelmistoonsa? Miksi ihmeessä esimerkiksi BB on nyt useana vuotena peräkkäin otettu SUBin ohjelmistoon? Ja vielä illan parhaalle paikalle? Jos tahtoo esittää sellaista sontaa televisiossa, sen voisi edes laittaa yömyöhäiseksi, jotta aikaisemmat ajat jäisivät parempien ja katsottavampien sarjojen käyttöön... Eikä sitä nyt ihan joka vuosi tarvitsisi uudelleen tehdä... Riittäisi jos sen tekisi vaikka joka kolmas vuosi.. Tai ei milloinkaan enää... Eiköhän noita turhia julkkiksia ole jo ihan tarpeeksi Suomen kokoiseen maahan nähden... Ei enää, kiitos. Riittää kun nuo samat, vanhat naamat edelleen ovat viikottain lehtien kansissa selittämässä elämästään, joka ei kiinnosta suurinta osaa suomalaisista sitten pätkän vertaa. Kuka oikeasti haluaa tietää mitä joku BB-tyyppi tekee lentokoneen vessassa miehensä kanssa tai miten joku toinen on hyväksynyt sen tosiseikan, että joutuu aina kärsimään julkisuuden tuomista haittapuolista.

HEI HALOO, ITSE LÄHDITTE MUKAAN! Ja nyt voisitte ymmärtää, ettei ketään enää oikeasti kiinnosta mitä teette ja mitä olette tekemättä. 15 minuuttianne julkisuudessa meni jo, aikaa sitten...



Voisiko joku sulkea television?