Tallinnaan ja takaisin on aikaa miettiä asioitaan

Täytyy sanoa, että kyllä tuollainen lyhyt, melko äkkiseltään keksitty risteilyajatus teki hyvää joulun jälkeen, pääsi hieman eroon siitä rauhattomuudesta jota pyhien ajan tunsi. Ihanaa oli myöskin saada viettää aikaansa kavereidensa kanssa ja nauttia kiireettömyydestä, joka taas huomenna alkaa töiden muodossa, joskin vain kahdeksi päiväksi. Sitten pääsee lomalle ja viettämään aikaansa 24/7 tietokoneella tutkailemassa maailman menoa. Pakkohan sitä omasta rauhasta nauttivankin on joskus viihteelle lähteä, joskin matkani meni kyllä johonkin aivan muuhun kuin tarkoitettuun ryypiskelyyn, mutta siitä lisää (ehkä) tuonnempana..

On se paljon ehtinyt tapahtua vuorokaudessa. Kuulin ensimmäistä kertaa tänään ihanan mäkilegendamme toilailuista. On se niin hauskaa kuulla kuinka maailmalla taas kohistaan kuinka Nykänen yritti murhata vaimokkeensa... On se vaikea homma, johan Nykänen on siinä pari kertaa epäonnistunut mahtavasti... Kannattanee antaa siis viimeinkin periksi asian suhteen. Mihinkäs se piru siitä kuolisi?

Ilkeää, myönnettäköön (harvinaista, mutta totta), mutta ainakaan minua ei juurikaan enää jaksa kiinnostaa Nykäs-Tapolan suhde ja riidat ja erot ja yhteenpalaamiset piirunkaan vertaa. Se jota kiinnostaa, omistaa harvinaisen tylsän elämän. 14 kertaa avioeropaperit jätetty sisälle!?! Eikö tuohonkin jo voisi laittaa jonkun rajoituksen (maksimissaan 3 kertaa samalla pariskunnalla lupa hakea eroa, vaikka ero olisi jo kerran astunutkin voimaan), jottei Suomen oikeusjärjestelmä aivan tukkiutuisi Nykästen takia.

Nykästen suhdetta voisikin ihan luvan kanssa kutsua Suomen Kaunareiksi. Ollaan yhdessä, ei olla yhdessä, ollaan yhdessä ja kuka helvetti siitä enää loppujen lopuksi ottaa edes selvää ollaanko sitä yhdessä vai ei?!? En ainakaan minä... Johan tuossa edes-takaisin soutamisessa pääkin pieneltä kirjoittajalta sekoaa... Ihanaa, sitähän tähän sivupersoonien täyttämään elämääni juuri kaipasinkin, lisäsekoilua. Ei tasan käy onnen lahjat.

Mitä muuta on ehtinyt tapahtua viime blogikirjoitelman jälkeen?
Ainakin Paris Hilton, tuo Jumalan lahja maailmalle, on hankkiutunut "avioliiton" satamaan jonkun tosi-tv tuomarin kanssa (mikä miehen nimi olikaan). Onneksi se kuitenkin on vain mainoskikka jolla tuo minulle nimetön mies yrittää saada katsojia sarjalleen. Tai ainakin toivon niin, eipähän tuo mieskään tuntunut tietävän onko naimisissa Hiltonin kanssa vai ei. Ja kettujakin kiinnostaa Parisin toilailut. Menee jälleen kastiin "kilo paskaakin on kiinnostavampi keskustelun aihe kuin joku isänsä rahoilla julkisuudessa pörräävä bimboblondiino". Ja miksikö sitten vedän tällaiset jutut esille? Koska olen tylsistynyt.


Palataanpa takaisin risteilylle Tallinnaan. On ne rumpalit aika hemmetin jumalaisia... Ainakin tämä kyseinen mieshenkilö, johon silmäni iskin. Valitettavaa kyllä (vaikka toivoinkin pitkään muuta), mies vain taitaapi olla varattu (niin kuin ne kaikki joiden kanssa voisin hommailla muutakin kuin keskustella). Ei se elämä kohtele reilusti kaikkia. No, ainakin sain nauttia suuresti silmäpelistäni miehen kanssa. Iih, melkein pyörryn pelkästä ajatuksestakin.

Ehkäpä pitääkin vain keskittyä maailman asioiden reposteluun ja jättää miehet muille.


Miksi kaikki sellaiset miehet on varattuja tai homoja, joita voisin kokeilla?